MELANOOMA

LUOMINEN ELÄÄ PITKÄÄN

Olen onnekas, että ehdin tavata isomummini. Muistan hänet iloisesta hymystä, värikkäistä aamutakeista sekä lukuisista käsilaukuista, joita hän säilytti siistissä rivissä niille erikseen varatulla hyllyllä. Yhtä mieleenpainuvat muistot isomummista ovat luomet. Niitä oli joka puolella, koko selkäkin täynnä. "Luominen elää pitkään", hän tapasi sanoa, kun me pikkutyttöinä siskon kanssa niitä ihmeteltiin. Tämä piti paikkansa isomummini kohdalla.

Niin kauan kuin muistan minullakin on ollut luomia ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Hetkeäkään miettimättä, jos jotakin saisin kehossani muuttaa, haluaisin olla luometon. Enkä pelkästään esteettisistä syistä. Lue alla oleva ainutlaatuinen juttu melanoomasta. Mukana plastiikkakirurgiaan erikoistuvan lääkäri Atte Mannisen haastattelu sekä melanoomaan sairastuneen Eveliinan koskettava tarina.

Onko sinulla luomia? Oletko koskaan tarkistuttanut niitä? Jätä loppuun kommentti, omakohtainen kokemus tai muuten vaan viesti, niin osallistut todella tärkeän palkinnon arvontaan; Luomien tarkastus ja mahdollisen riskiluomen poisto* Sairaala KL:ssä. Älä jätä tätä tilaisuutta käyttämättä! (*patologisen näytteen tutkimisesta aiheutuvat kulut eivät sisälly tähän hoitokokonaisuuteen)

LUOMI

Kaikki alkoi luomesta. "Olin kuudennella luokalla, kun huomasin yläselässäni erikoisen näköisen luomen, joka oli tullut siihen yhtäkkiä" nyt 34-vuotias Eveliina kertoo ja jatkaa "en uskaltanut mainita asiasta vanhemmilleni, koska pelkäsin mitä siitä seuraisi, joten annoin asian olla." Vuotta myöhemmin keväällä 1997 Eveliinan luomesta löytyi pahanlaatuinen melanooma. "Luomen poiston lisäksi tarvittiin myös kirurginen lisäpoisto luomialueelta ja ihonsiirto reidestä yläselkään." Eveliina muistelee tapahtumia.

 Suurin osa melanoomista syntyy uutena luomena muutoin terveelle iholle.

"Melanooma on ihosyöpä joka saa alkunsa ihon pigmenttiä tuottavista soluista, melanosyyteistä. Yleensä sitä tavataan iholla mutta melanoomaa voi ilmaantua mihin tahansa elimistössä missä melaniinia tuottavia melanosyyttejä on. Ihon lisäksi tälläisiä soluja on silmässä, korvassa, aivokalvoissa ja ruoansulatuskanavassa. Melanooma voi esiintyä myös kynnen alla tai kynsivallissa, jolloin sitä voi olla vaikea tunnistaa. Vaikeasti todettava voi myös olla harvinainen pigmenttiä sisältämätön melanooma, joka muistuttaa mitä tahansa ihokasvainta." Plastiikkakirurgiaan erikoistuva lääkäri Atte Manninen kertoo. Hän painottaa, että melanoomaan voi sairastua kuka tahansa, missä elämänvaiheessa tahansa, vaikkakin lasten melanooma on hänen mukaansa hyvin harvinaista.

"Melanooman ilmaantuvuus on kasvanut jatkuvasti viime vuosina. Suomessa siihen sairastuu noin 1300 ihmistä vuodessa, muissa pohjoismaissa tätäkin enemmän. Suurimmat taudin riskimaat ovat edelleen Australia ja Uusi-Seelanti joissa jopa 49 ihmistä 100 000:sta sairastuu. Maailmanlaajuisesti melanoomaa todetaan 132 000:lla ihmisellä vuodessa." Manninen on tiiraillut näitä lukuja viimeaikoina ahkeraan, sillä hän tekee väitöstä tutkien melanooman etenemisen ennustettavuutta erityisten markkereiden avulla.

Eveliinan melanooman löytötapa on lääkäri Mannisen mukaan se tavanomaisin. "Noin joka kolmas melanooma saa alkunsa olemassa olevasta luomesta. Yleisempää on, että melanooma syntyy uutena luomena tai ihomuutoksena aiemmin terveelle iholle." Aivan kuten Eveliinalla. "Melanooma on yhtä yleinen miehillä kuin naisillakin. Tärkein riskitekijä on toistuva liiallinen altistuminen auringon UV-säteilylle ja ihon palaminen. Muita riskitekijöitä ovat vaalea iho, punaiset tai vaaleat hiukset, pisamat ja ihon herkkä palaminen auringossa. Jos iholla on runsaasti luomia tai ne ovat epäsäännöllisiä, ja jos lähisuvussa on ollut melanoomaa, riski sairastua on kohonnut. Noin 10% melanoomasta on perinnöllistä." Manninen kertoo.

Eveliina on punatukkainen. Hänellä on varsin vähän luomia, eikä pisamia ollenkaan. "Vietin lapsena paljon aikaa auringossa. Pyöräilimme ja uimme kesäisin joka päivä, mikä oli siihen aikaan maalla asuvan lapsen arkea. Tuolloin ylävartaloni sai runsaasti aurinkoa eikä 80- ja 90-luvulla osattu vielä suojautua aktiivisesti sen haitoilta. Myöhemmin teininä ja nyt aikuisiässä en ole hakeutunut paahteeseen, vaan valitsen mielummin varjoisan paikan, koska liika kuumuus tuntuu minusta epämielyttävältä." Eveliinan suvussa ei ole suuresta väkiluvusta huolimatta todettu yhtäkään toista melanoomatapausta eikä muitakaan syöpäsairauksia.

Punatukkaisella on kohonnut riski sairastua melanoomaan.

Onneksi nuoren Eveliinan luomessa olevan syövän todettiin olevan paikallinen ja hän sai jatkaa normaalia teinitytön elämää kontrollikäyntien kera. Kunnes sitten yhtäkkiä, vuosia myöhemmin, elämä muuttui.

KANANMUNAN KOKOINEN PATTI

Keväällä 2015 tapahtui jotakin hyvin yllättävää. Eveliina löysi kaulaltaan kananmunan kokoisen patin. Hän tiesi heti, että kaikki ei ole hyvin. "Patin löytymisen jälkeen kainalo- ja rinta-alue turposivat oudosti. Sain välittömästi lääkäriajan. Tässä vaiheessa luulin, että olen sairastunut imusolmukesyöpään." Eveliina kertoo ja muistaa vieläkin pelonsekaiset tunteet. "Kun sitten rauhallinen naislääkäri kertoi, että vanha ihosyöpäni on uusiutunut, olin hyvin yllättynyt. En ollut voinut kuvitellakaan, että ihosyöpäni voi uusiutuatäysin näkymättömästi ja levitä salaa sisälläni. Iholla ei varsinaisesti näkynyt mitään epäilyttävää eikä minulla ollut mitään fyysisiä oireita." Mutta Eveliinan melanooma oli nyt varmuudella levinnyt ainakin imusolmukkeisiin. Häntä alkoi jännittää todenteolla.

Aiempi sairaus historia huomioiden Eveliina pääsi tutkimuksiinkin hyvin nopeasti. "Minut ohjattiin jatkotoimenpiteisiin yliopistolliseen sairaalaan, jossa on juuri tähän syöpätyyppiin erikoistunut lääkäri ja erinomaiset kuvantamismenetelmät. PET-kuvien avulla voitiin selvittää taudin levinneisyys ja valita hoitomuoto." Onneksi on hoitomuotoja mistä valita.

Melanooman monimuotoisuuden vuoksi, myös sen hoito riippuu pitkälti siitä millaisesta melanoomasta on kyse. "Melanoomaa epäiltäessä ihoalueelta otetaan ensin koepala tai mieluiten poistetaan koko ihomuutos kokonaan. Jos melanooman todetaan olevan pinnallinen, jatkohoidoksi riittää yleensä laajempi kirurginen poisto eikä muuta hoitoa tarvita. Paksummissa melanoomissa tehdään laajempi poisto ja myös vartijasolmukkeet tutkitaan mahdollisen imusolmukelevinneisyyden selvittämiseksi." Lääkäri Manninen selventää. Hänen mukaansa hoito riippuu sitten melanooman lopullisesta luokituksesta. "Levinneen melanooman hoidoksi tarvitaan lisäksi solunsalpaaja- ja sädehoitoja tai viime vuosina kehitettyjä biologisia ja immunologisia hoitoja."

Syy Eveliinan pattiin ja imusolmukkeisiin levinneeseen syöpään löytyi lopulta. "Lääkäri kertoi minulle, että viime vuosina on löydetty geenivirhe, joka aiheuttaa puolet melanoomatapauksista. Minulta löytyi tuo virhe ja se määritti hoidokseni uuden tablettimuotoisen täsmälääkkeen, jonka aloitin kolme kuukautta patin löytymisen jälkeen." Eveliinan syöpä on luokiteltu krooniseksi syöpäsairaudeksi ja hän jatkaa syöpälääkitystä edelleen.

ELÄMÄÄ HETKESSÄ

Eveliina kokee syövän uusiutumisen olleen varsin merkillinen asia hänen elämässään. "Diagnoosi toi välittömästi sen olon, että me emme voi sille tosiasialle mitään, että joudumme joku päivä kuolemaan. Samalla tuntui, että omat elämänhallinnan hanskani tippuivat sairaalan käytävälle ja jouduin antautua viisaampien käsiin odottamaan mitä elämä tuo tullessaan." Kuolemaan liittyvät ajatukset ovat Eveliinan mielessä yhä aika ajoin. Hän kertoo, että kuoleman luonnollisuuden pohtiminen helpottaa ja rauhottaa mieltä. "Mietin myös usein, mitä kuolemisessa pelkään." Ehkä sen arvaamattomuus jännittää Eveliinaa. Hän kysyi diagnoosin jälkeen elinaikaennustetta lääkäriltä, joka vastasi ettei sitä voida tässä vaiheessa vielä arvioida.

Eveliina nauttii elämässä arkisista asioista, kuten läheistensä kiireettömästä seurasta ja kodin sisustamisesta.

"Melanooman ennuste on sitä parempi mitä aiemmin ja pinnallisena se todetaan. Kun otetaan kaikki melanoomatapaukset huomioon, ennuste on hyvä. Noin 92% kaikista potilaista selviää taudistaan. Yhdelle imusolmuke-alueelle levinneen melanooman eloonjäämisennustekin on yli 60%." Manninen kertoo.

Niin Eveliina kuin lääkäri Atte Manninenkin ovat siitä täysin yhtä mieltä, että luomea kannattaa ja pitää käydä näyttämässä lääkärille, jos se kasvaa, muuttaa muotoaan tai vaihtaa väriä. "Muita hälyyttäviä merkkejä ovat kovalta tuntuva, turvonnut, arka tai kutiseva ihomuutos tai haavautunut, nestettä tihkuva luomi" Manninen listaa ja lohduttaa, etteivät kaikki iholle yllättäen tulevat luomet ole melanoomaa. Hysteeriseksi ei kannata ryhtyä, sillä iän myötä ihmiselle voi tulla runsaastikin uusia luomia, jotka ovat täysin hyvänlaatuisia, hän kertoo.

Eveliina on luottavainen. "Olen viimeisen 1,5 vuoden aikana saanut erinomaista hoitoa enkä ole missään vaiheessa joutunut kyseenalaistamaan sitä, hoidetaanko minua asianmukaisesti. Lääkityksen tuomat sivuvaikutukset ja hoitovasteen saavuttaminen vaati vähän jumppaamista, mutta se kannatti." Nyt Eveliinalla on ollut pitkiä hyviä ajanjaksoja ja hän kokee, että sairauden kanssa voi elää.

Melanoomaa tutkiva lääkäri Atte Manninenkin kannustaa siihen sairastuneita elämään hetkessä, vaikkakin jatkuvaa seurantaa tarvitaan. "Taudin esiasteita ei yleensä tarvitse seurata lainkaan, pinnallisia ja paikallisesti sairastettuja melanoomia kontrolloidaan yleensä vastaanottokäynneillä kerran vuodessa ainakin viiden vuoden ajan. Laajemmalle levinnyttä melanoomaa hoidetaan yksilöllisesti räätälöidyn seuranta ohjelman mukaan." Manninen kertoo. Hän täsmentää, että seurannat kannattaa, sillä suurin osa uusiutumistapauksista todetaan ensimmäisen kahden seurantavuoden aikana. "Melanooman kerran sairastanut ihminen on hieman kohonneessa riskissä saada uusi melanooma verrattuna muuhun väestöön."

Eveliina ei laske enää tulevien vuosien varaan, hän elää tässä ja nyt. "Teen suunnitelmia parin kolmen kuukauden sykleissä, seurantakuvausten mukaan." hän kertoo. Lääkityksen aiheuttamat sivuvaikutukset tuovat myös oman haasteensa Eveliinan arkeen, mutta hyvä hoitovaste kannustaa häntä sietämään haittapuolia. "Koska olen voinut henkisesti kohtalaisen hyvin, nukun levollisesti ja ruoka maistuu, koen tällä hetkellä olevani tyytyväinen elämään. Suurin muutos entiseen on se, etten stressaa pikkuasioita enää yhtä paljon kuin ennen sairastumista. Mielestäni stressin vaikutuksia fyysisiin sairauksiin pitäisikin tutkia enemmän, vaikka se on varmasti haasteellista." Eveliina miettii.

MELANOOMA EI OLE SYÖPÄÄ ja muita uskomuksia

Olen useasti kuullut kommentteja kuten "En minä pala, en tarvitse aurinkosuojaa" tai "Ei minulla ole luomia, en siis voi saada melanoomaa". Laitetaan luulot kerralla suoriksi. Lääkäri Atte Manninen vastaa alla oleviin väittämiin.

1. Rusketun hyvin, enkä pala koskaan. En voi saada melanoomaa.

- Kaikkiin ihotyyppeihin voi kehittyä melanooma. Myös tummaan pigmenttiin.

2. Minulla ei ole luomia. En voi saada melanoomaa.

- Melanooma voi olla täysin pigmentitön, jolloin se muistuttaa mitä tahansa ihon kasvainta. Melanooma syntyy yleisimmin uutena ihomuutoksena, jota ei aiemmin ole ollut.

3. Melanoma tulee niille ihoalueille, jotka altistuvat auringolle.

- Melanooma voi ilmaantua myös alueelle, joka ei ole koskaan altistunut auringolle.

4. Melanooma on vain paikallinen kasvain tai ihomuutos, eikä varsinainen syöpä.

- Melanooma on syöpä, joka hoitamattomana johtaa yleensä kuolemaan. Kun se todetaan ajoissa ja hoidetaan asiallisesti on ennuste kuitenkin yleensä hyvä.

"Syövän sairastaminen 2010-luvulla on erilaista kuin 20vuotta sitten." Eveliina täsmentää ja jatkaa "Nykyään verkostoituminen muiden syöpäsairaiden kanssa on helppoa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja tietoa sekä apua sairauden läpikäyntiin on hyvin saatavilla." Atte Manninen kertoo, että melanooman yleistyessä myös tutkimustyötä tehdään yhä enemmän. "Tulevaisuudessa toivotaan, että melanooma voidaan diagnosoida entistä nopeammin ja hoitaa tehokkaammin."

Minä tarkistutan luomeni noin kerran vuodessa enkä oleskele auringossa ilman kunnollista suojaa. Poistettujen luomien jättämiä arpia näkyy kehossani joka puolella. Iän myötä olen järkiintynyt monessakin mielessä. Kullan ruskea rusketus ei enää ole terveyden hinnan veroinen.

Aiotko sinä suojata ihosi ensi kerralla rannalle mennessäsi?

RAKKAUSARVET

Käsi ylös, jos sinulla on raskausarpia. Käsi ylös, jos ne syntyivät murrosiässä rintoihin, reisiin tai pakaroihin. Käsi ylös, jos sait ne raskauden aikana. Onko vielä joku, joka ei ole nostanut kättään ylös? Onneksi olkoon, olet harvinaisuus.

Juhlimme juuri äitienpäivää ja siitä inspiroituneena tämänkertainen blogikirjoitus käsittelee monille niin tuttua aihetta; raskausarvet. Faktatiedosta vastaa läheinen työtoverini, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Asko Salmi, jonka lisäksi saatte lukea kahden äidin tarinan raskausarpien synnystä ja niihin liittyvistä tunteista. 

Luvassa on myös jälleen mahtava palkinto Aurora Skin Clinicin tyyliin. Kommentoi alle vapaasti ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa Laser -käsittelyn raskausarville Askon tekemänä sekä Environ -kotihoitotuotepaketin. 

Toivottavasti jutusta on jälleen mahdollisimman monille hyötyä. Arpa onnea!

TISSIT JA PERÄSIN

“Raskausarvet eli venytysjuovat ovat arpia, joiden syynä ovat ihon verinahan venyminen ja hormonaaliset tekijät. Yleensä ne ovat seurausta joko raskaudesta tai lihomisesta, mutta niitä voi syntyä myös murrosiässä ja lihasten kasvaessa nopeasti" Wikipedia selventää lyhykäisyydessään. "Niin sanotut raskausarvet tai venytysarvet syntyvät, kun iho venytetään joko nopeasti esimerkiksi rintaimplanttileikkauksen jälkeen tai hitaasti esimerkiksi raskauden aikana." Asko myötäilee ja kuvailee, että arpi on ensi punainen ja myöhemmin vaalea, ohut, venynyt ja levinnyt jälki iholla. "Karkeasti voisi sanoa, että kaksi kolmasosaa naisista ja yksi kolmas osaa miehistä saa niitä murrosiässä, kun taas raskauden aikana niitä tulee jopa yhdeksälle kymmenestä" Asko kertoo. Ei siis ole mikään ihme, että englanninkielen sanasta "strech mark" on suomennos tehty sen yleisimmän aiheuttajan eli raskauden, mukaan. 

Tämän perusteella voisi todella luulla, että raskausarpia tulee ihan kaikille. Itsekin myönnän pelänneeni niitä jo nuorena. Niitä hurjia viivoja, joita uimahalleissa näki useilla naisilla. Minä kuulun siihen ryhmään, joka sai niitä murrosiässä, kun paino nousi lyhyessä ajassa melko nopeasti ja kirjaimellisesti yhden yön aikana minulle tuli tissit ja jonkinlainen peräsin. Sen huomasivat myös samalla luokalla olevat kaksospojat, jotka olivat ilkkuneet minua laudaksi ja lättäpyrstöksi ysiluokan alkuun saakka. Nyt arvet ovat lähinnä auringossa iholla kuultavia hentoja juovia sisäreisissä ja pakaroilla, enkä koe niistä olevan mitään haittaa. Raskaus säästi minut arvilta. 

LIKE MOTHER LIKE DAUGHTER

Omalla kohdallani painoa tuli odotusaikana vajaat 8 kg, lapsi syntyi tosin etuajassa raskausviikolla 36, syntymäpaino oli pieni 2500g. En siis juuri saanut/ehtinyt saada massaa kehooni raskauden aikana, mutta olisiko se voinut säästää minut raskausarvilta, mikäli minulla olisi ollut niihin taipumus? Vai onko painon nousu aina syynä raskausarpien syntymiseen? "Arpia ei tule kaikille ja vatsa voi olla sileä ja arveton lukuisten raskauksien jälkeen. Toisaalta, jos geeniperimä ei ole suosiollinen niin yksikin raskaus, vaikkei vatsa olisikaan valtava, voi pilata vatsanpeitteet." Asko kertoo tapaavansa vastaanotollaan kuukausittain kymmeniä naisia, jotka kokevat raskauden jälkeen jättämät muutokset vartalossa epämiellyttäviksi. "Joillakin parikymppisillä vatsa voi raskauden jälkeen olla kuin pakanamaan kartta tai kuten eräs potilaani sanoi; vatsa on kuin 300 -vuotiaalla". 

Eli onko se niin, kuten moni muukin asia, että myös taipumus raskausarpiin periytyy äidiltä tyttärelle? "Perimä lienee määräävin tekijä miten kudos kestää venytystä. Onko iho kuin kuminauha, joka palaa normaaliin pituuteen vai jääkö se venyneeksi? Mitään testiä asian selvittämiseksi ei ole, mutta jos aiemmin on selvinnyt ilman pahoja arpia niin oletettavasti jatkossakin niin käy." Asko vahvistaa ja jatkaa "toki on huomioitava, että myös ikääntyminen voi vähentää ihon elastisiteettia ja tästä johtuen iäkkäämpänä iho ei samalla tavalla kestä venytystä esimerkiksi lihomisen seurauksena."

KAIKEN HOITAVAT ELIKSIIRIT

Jos raskausarvet ovat kerran iholle tulleet, ne ovat valitettavasti tulleet jäädäkseen. "Arpi on aina pysyvä. Arpia voi pienentää, mutta on hyvä muistaa, että arpien hoidossa pienikin paraneminen on pitkä askel eteenpäin." Asko tarkentaa. Jos arvet ovat häiritsevät ja ne vaivaavat mieltä päivittäin, niin mikä sitten neuvoksi? "Arpia kannattaa hoitaa paikallisella A-vitamiinivoiteella tai öljyllä. Vitamiinin imeytymistä ihoon voi parantaa neulaushoidolla" Asko selventää, ja jatkaa että mikroneulausta voi tehdä itse kotona siihen tarkoitetulla kotihoitorullalla, tai hoito voidaan toteuttaa voimakkaampana sarjahoitona klinikalla sairaanhoitajan tai lääkärin toimesta.

"Nykyään myös laserenergian avulla voidaan hoitaa ihon arpia. Laserilla voi stimuloida kollageeni- ja elastiinisynteesiä, jolloin laservalon lämpövaikutus kutistaa kollageenisäikeitä ja pienentää arpea. Fraxel -laserhoidoissa laser rei´ittää ihon, jolloin ihoon syntyy ikään kuin pieni trauma, vaurio, joka taas käynnistää ihon oman uusiutumisprosessin. " Asko kertoo.

Hoitoihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella ja maltilla, Asko vinkkaa. "Ainoa varma tapa "poistaa" arpi on peittää se peitevoiteella. Ihmehoitoihin, jotka lupaavat hävittää arvet pysyvästi ja täysin kannattaa suhtautuu suurella varauksella. Aivan kuten eliksiireihin, jotka lupaavat tuuhean pehkon kaljuun päähän." 

KAKSI TARINAA

Raskausarpien syntyminen iholle on siis melkoisen perinnöllistä ja usein raskauden aiheuttamaa. Jos niihin on taipumus, ei niitä voi oikein ennaltaehkäistä edes jatkuvalla arpivoiteen levittelyllä raskausaikana. Toisille nämä arvet ovat vain elämää ja ne kertovat ihanasta odotusajasta ja muistuttavat jälkeläisten olemassaolosta. Mitä sitä ei lastensa vuoksi kärsisi! Arvista viis. Mutta toisille ne ovat kirous. Viha-rakkaus suhteita näihin arpiin on varmaan yhtä monta kuin on niiden kantajaakin. 

Seuraavassa on luettavaksesi kahden erilaisen naisen tarinat. 

EI ENÄÄ KOSKAAN BIKINEITÄ

"Ollessani 26 -vuotias, odotin esikoistani. Olin anopin ohjeiden mukaisesti rasvannut ja kosteuttanut ihoani raskausarville tarkoitetuilla erityisellä voiteella joka ikinen päivä, ettei niitä kamalia arpia syntyisi. Tosin kävi. Raskausviikolla 36 vatsaan, navan ympärille alkoi muodostumaan punaisia kirkuvia raapimisjälkiä hyvin nopeasti. Ne lisääntyivät ja lisääntyivät vauhdilla. Iho oli tietysti pinkeä, muttei kipeä. Painoa minulle tuli raskauden aikana yli 20kg. Lapsi syntyi raskausviikolla 39+5 ja oli syntyessään 4370g. Olen saanut tämän jälkeen vielä kaksi lasta, pienempiä kuin ensimmäinen, ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin vatsa on kuin satavuotiaalla. Olen ihmeissäni siitä, ettei äidilleni kaksosraskauden jäljiltä tullut yhden yhtä arpea, eikä kaksoissiskollanikaan ole tullut arpia raskauksistaan. Ai olenko miettinyt, että haluaisin näistä eroon? En muuta juuri rantakautena mietikään, enkä omista yksiäkään bikineitä. Tämä on minulle herkkä asia. Tiedän, että joku muu ei välittäisi, mutta minä välitän." 

- Mervi, 45v., kolmen lapsen äiti, 180cm, 81kg

ASTEIKOLLA 1-10, NÄMÄ HÄIRITSEE 10 VERRAN 

"Olin 33 -vuotias, kun odotin ensimmäistä lastani. Paino nousi raskauden aikana maltillisesti, kokonaisuudessaan noin 10kg. Käytin iholle Bio Oil -nimistä raskausarpienkin ehkäisyyn suositeltua öljyä sekä apteekin perusvoidetta. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Viimeisellä raskaus kolmanneksella ihoni alkoi kutisemaan ja kutina paheni mitä lähemmäs laskettua aikaa mentiin. Silloin aloin myös huomaamaan punoittavat jäljet. Iho oli tosi kireä. Lapsi syntyi kutakuinkin ajallaan ja painoi syntyessään 3075kg. Sain toisen lapseni kaksi vuotta myöhemmin, arpia tuli jonkin verran lisää. Äitini ei saanut raskausarpia, enkä ehkä siksi osannut arvata, että niitä tulisi minulle. Asteikolla 1-10, nämä häiritsevät kyllä kympin verran. Olen jo selvitellyt mahdollisia hoitoja näiden häivyttämiseksi. 

-Kristiina, 35v., kahden lapsen äiti, 156cm, 42kg

Samaistuitko? Onko sinulla oma tarinasi/kokemuksesi, jonka haluat jakaa? Kommentoi alle ja osallistu samalla arvontaan. Kiitos jo kaikille etukäteen!

Pia

AIHEUTTAAKO PÄÄSIÄISMUNIEN SYÖNTI AKNEA?

FINNI

Muistan sen päivän aina; kaunis aurinkoinen alkukesän päivä vuonna 1992. Heräsin linnun lauluun virkeänä ja katselin ulos ikkunasta. Oli niin kaunista! “Kivaa mennä kouluun tänään”, mietin, ja hyppelin kylpyhuoneeseen peilin eteen oikomaan tukkani ja harjaamaan hampaani. Mutta kääk. Siihen päättyi ilakointi. Peilistä paistoi punainen finni! Ja se oli keskellä nenää. Hetken ihmeteltyäni päätin ronkkia näppylää. Puristin sieltä, puristin täältä. Lopputuloksena entistä punoittavampi ja nyt myös turvonnut nenä. Olin toivoton. Miten selittäisin tämän koulussa? Kävelinkö vahingossa seinää päin? Kolautinko nenäni hanaan harjatessani hampaita? Ehkä sisko puri minua? Ajatukset (selitykset) valtasivat mieleni paniikinomaisesti. Yksi asia oli varma; myöntää en voi, että kyllä nenässäni oli finni, koska apua! sitten minusta tulisi “finninaama”, ja mitä vieressä istuva söpö Miikakin ajattelisi?! Luulisi varmaan, että se tarttuu.

Jotenkin onnistuin huomaamaan äidin meikkilaukun kaapissa ja löysin sieltä meikkivoidetta, jota sitten tuputtelin hätäpäissäni nenään. Tavatessani ystäväni Sinin ja Minnan sovitussa risteyksessä, ensimmäinen kysymys oli; “Mitä sulla on nenässä?? Onks sulla finni!?” Veri pakeni kasvoiltani, aurinko häikäisi suoraan silmiin….“Ette ikinä arvaa, mut mä sain auringonpistoksen! Siis se tuli, toi säde, ja pisti mua nenään! Eiksoo tosi outoa. Isi sanoi, et voi tulla vähän huono olokin ja pitää juoda nyt paljon vettä. Annika sai kerran auringonpistoksen päähän, se joutui ihan sairaalaan. Sillä oli päässä just tällainen pieni punainen jälki, mut se meni kyl sit ohi. Eiks oo aikamoista.” Sini ja Minna eivät kyenneet sanomaan mitään.

Selventääkseni niin itselleni kuin teillekin lukijat mikä sitä aknea oikeasti aiheuttaa, päätin soittaa luotto ihotautilääkärikontaktilleni, Hannu-Pekka Happoselle. Hän on varmaan useammalle teistä lukijoistakin jo tuttu. Lue erikoislääkäri Happosen haastattelu alta ja karsi pois mitä kummallisimmat uskomuksesi aknesta! 

Arvonta: Jättämällä kommenttisi osallistut ainutlaatuiseen arvontaan. Nimittäin Hannu-Pekka tarjoaa yhdelle onnekkaalle lukijalle veloituksettoman vastaanottoajan! Arvonnan voittaja saa lisäksi ihonhoidon opastuksen sekä kolme veloituksetonta Hydrafacial -ihonpuhdistusta Aurora Skin Clinicilla. Tätä ei kannata missata!


AKNEN TAKANA ON NAINEN (JA HORMONIT)

“Akne on kiusallinen ihon sairaus, josta kärsii yli kolmas osa puberteetti iässä olevista ja ongelma uusiutuu usein aikuisiällä etenkin naisilla” ihotautien erikoislääkäri Hannu-Pekka Happonen täsmentää. “Aknessa talirauhaset erittävät liiallisesti talia sekä ihon päällimmäinen kerros eli sarveiskerros on kuiva ja paksuuntunut. Tästä johtuen tali ei pääse vapaasti pois talirauhasesta, jolloin talirauhanen tulehtuu.” Hannu-Pekka, tuttavallisesti H-P, vahvistaa oman kokemukseni kertomalla, että useimmissa tapauksissa aknessa on kyse nimenomaan niin kutsutusta kuivan ihon aknesta eikä suinkaan rasvaisen ihon aknesta.

 


Aknen esiintymismuotoja on useita;

- papulat eli finnit

- komedot eli mustapäät

- papuloita ja komedoita

- talivuotoa eli rasvainen akne

- kystiset muutokset, aknen muodoista hankalin

   

      

      PAPULOITA

Yleisimpiä esiintymispaikkoja on kasvot, rinta, selkä sekä pakarat.  Tyypillinen potilas, joka saapuu H-P:n vastaanotolle on plus 30-vuotias nainen, jolla on nuorena ollut akneongelmaa. Oireet hoidettiin määräämällä e-pillerit, mutta nyt toiveessa on raskaus, jonka vuoksi e-pillerit on joutunut luonnollisesti lopettamaan ja akne onkin pamahtanut takaisin. “Tämä on hyvin yleinen potilastapaus. Hormonit ovat ehdottomasti suurin aknea aiheuttava tekijä, etenkin naisilla. Hormonikierukkaa käyttävistä aikuisista naisista jopa 1/3:lla on aknea.” H-P:n mukaan tilanne on yleensä kinkkinen, koska hormonikierukka on toki hoitamaansa vaivaan, siis raskauden ehkäisyyn ja runsaiden kuukautisten hoitoon, erinomainen menetelmä.

Muita aknen aiheuttajia tunnetaan melko vähän. “Aknen on todettu olevan jonkin verran perinnöllistä. Myös elimistön stressitila, jossa hormonitasapaino väistämättä horjuu, voi pahentaa aknea. Huippu-urheilijoilla sekä bodareilla esiintyy usein aknea kauttaaltaan kehossa. Tässä erittäin voimakas hikoilu, lihasmassan kasvattaminen sekä näiden erilaista lisäravinteiden ja hormonivalmisteiden käyttö voi kyllä aiheuttaa aknen” H-P kertoo ja lisää, että myös miehet kärsivät aikuisiän aknesta, vaikkakin selvästi naisia vähemmän. “Miesten aknen syynä voi olla esimerkiksi hyvin kostea tai öljyinen työ vaikkapa kokin ammatti, asfalttityömies tai tehdastyö.”

 


MENEEKÖ SUKLAA NAAMAAN?

Mitä enemmän on aknesta kärsiviä, sitä enemmän on varmasti aknea koskevia uskomuksiakin. Nykymaailman ruokatrendiviidakossa on kaikenlaisia dieettejä jos mihin vaivaan. Olet mitä syöt -väite pitää tutkitusti paikkansa, mutta entä ravinnon vaikutus ihoon? Voiko aknesta kärsivää syyttää rasvaisen ruuan syönnistä, suklaan mussuttamisesta tai jopa hiilarihimosta? “Ei voi” Happonen tyrmää ja jatkaa “Tällä hetkellä yhdelläkään tutkimuksella ei olla oikein voitu osoittaa aknen suoranaista yhteyttä dieettiin. Yksilötapauksia toki on.” Tällä H-P tarkoittaa sitä, että kuulee kyllä vastaanotollaan potilaiden itsensä tulleen siihen tulokseen, että esimerkiksi keliakiadieetti siis gluteeniton dieetti olisi auttanut aknen oireisiin. “Tällainen gluteeniton dieetti auttaa kyllä kuivaan ihoon ja sitä myöten saattaa helpottaa kuivan ihon aknen oireisiin välillisesti, muttei poista niitä kokonaan eikä gluteenia voi aknesta syyttää.” H-P tarkentaa. Myöskään hän ei allekirjoita väittämiä siitä, että yksi syöty suklaalevy, pizza tai brie -juusto näkyisi heti iholla. “Näissä tapauksissa ongelmana on yleensä se, että suklaansyöjä syö suklaata käytännössä koko ajan jolloin sen osuutta aknen aiheuttajana on mahdoton todistaa.”

Ainoa keinoa todella tutkia asiaa on tehdä välttämis/altistamiskoe. “Kerran yksi potilas piti tosi tarkkaa ruokapäiväkirjaa nauttimistaan ruoka-aineista sekä iho-oireistaan useamman kuukauden ajan. Hän ei löytänyt lopulta mitään selkeää johdonmukaisuutta tässä, mutta tulipahan ainakin testattua” H-P kertoo. Itse mietin usein, että jos joku helpottaa johonkin, oli se tieteellisesti todistettua tai ei, ja etenkin jos se jokin on vaaratonta, niin mikä ettei. Tällaisillä placebo -vaikutuksilla voi olla oikein hyvät terveysvaikutukset myös Happosen mielestä; “ Jos nyt suklaa aiheuttaa finnejä ja suklaan syönnin lopettaminen helpottaa, niin ei sitä nyt tarvitse hirveästi miettiä onko tässä tieteellistä perää vai ei.”

Olenkin osalle teistä asiakkaistani avannut asiaa seuraavanlaisesti; Yleensä suklaata, rasvaista ruokaa, juustoja yms herkkuja tulee nautittua, ainakin itse myönnän, juuri tiettyyn aikaan kuukaudesta. Juuri silloin, kun kuukautiset ovat alkamassa. On melko selvää ellei ilmeistä, että kun sitten ne näppylätkin ilmaantuvat kasvoille juuri samoihin aikoihin, kyse ei olekaan nautitusta suklaasta vaan hormoneista. Onko tässä mitään perää? “On, näin se juurikin yleensä menee” Hannu-Pekka vahvistaa uskomukseni. Thank god! Tuntuu kuin olisin tällä tiedolla saanut herkutteluun virallisen luvan joltain ylemmältä taholta.

AKNE TULI TALOON

ROACCUTAN

Jos suklaan syönnin lopettamisella ei ole varsinaista vaikutusta aknen ilmentymiseen, mikä avuksi? “Aknen hoidossa niin tutkituin kuin tehokkain apu on lääke nimeltä Roaccutan. Sitä on käytetty jo 40 vuotta ja parempaa ei ole markkinoille tullut” Happonen sanoo tiukasti. “Jos aknen aiheuttamat iho-ongelmat alkaa todella tympimään, näppylöiden määrä on melkoinen eikä apua e-pillereistä tai antibiooteista ole saatu, ei ole muita vaihtoehtoja. Etenkin aikuisten naisten kohdalla Roaccutan on melkeinpä ainoa tehokas hoitomuoto akneen, joka vaan jatkuu ja jatkuu.” 

Roaccutan -kuuri määrätään yksilöllisesti ja sen kesto voi olla 4kk tai pienimmillä annoksilla yli vuodenkin, H-P kertoo. Lääkehoito toteutetaan aina turvallisesti esimerkiksi maksa-arvoja seuraten, eikä kuurin aikana saa missään nimessä tulla raskaaksi sen sikiövaurioriskin vuoksi. Monista Roaccutan kuulostaa todella hurjalle ja sen haittoja pelätään yleisesti. Hannu-Pekka lohduttaa; “Kaikissa lääkkeissä on aina riskinsä, joka kohoaa kuitenkin vasta kun puhutaan toistuvista ja pitkistä kuureista. Kyllä Roaccutan on huomattavasti parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin jatkuvien antibioottien popsiminen läpi koko iän.” 


ANTIBIOOTIT

Akneen määrättävä yleisin antibiootti on Hannu-Pekan mukaan tetrasykliini. Myös doksisykliiniä määrätään. “Antibiootti –tablettikuurista voi olla kyllä hyötyä osalle potilaista. Antibiootit toimivat yleensä hyvin papulaiseen siis märkivään ja tulehdukselliseen akneen, mutta komedoakneen eli mustapäihin ne eivät juuri tehoa. Lisäksi raskautta suunnittelevalle antibiootit voivat olla oikein hyvä vaihtoehto. Kuuria voi jatkaa, kunnes raskaudesta saa tiedon.”

Tablettimuotoisten antibioottien lisäksi markkinoilla on antibioottivoiteita. Mikä hyöty näistä on? “Avitcid –voide on a-vitamiinihappoa eli tretinoiinia sisältävä voide. Se vähentää talikertymiä, mutta myös komedojen määrää.  Voiteita ei voi käyttää pitkäjaksoisesti, koska ne muun muassa kuivattavat ihoa voimakkaasti, mutta kyllä niistä on osa potilaista hyötynyt, vähintäänkin oireilu helpottaa hetkellisesti.” 

Kuulen asiakkaiden käyttävän myös itsehoitona sellaisia tuotteita kuin bentsosyyliperoksidia sisältävää Basironia sekä klindamysiiniä sisältävää Clindoxyl -liuosta. Ne pehmittävät ja kosteuttava ihoa ja helpottavat talin pääsyä ulos talirauhasesta. Asiakkaitteni mukaan hyöty on vaihtelevaa. “Antibioottivoiteiden kanssa kannattaa lisäksi olla varovainen auringonoton suhteen, etenkin tretinoiini herkistää auringolle” Hannu-Pekka kertoo.

MUITA HOITOMUOTOJA

Muita niin kutsuttuja lääkinnällisiä hoitoja akneen on valohoidot, laser –hoidot ja kemialliset kuorinnat. “Valohoito on näistä toki turvallisin mutta myös tulosten kannalta kevyin vaihtoehto. Hoidossa pitäisi käydä 3 kertaa viikossa, jotta hyötyä saadaan. Se on halpaa, mutta työlästä. UVB -valohoidossa valon haitat ovat pienemmät kuin itse auringon haitat” H-P selventää ja jatkaa “kemiallisia kuorintoja markkinoilla on hurjasti. Niistä Akneen auttaa TCA –kuorinta, jonka tekee lääkäri tai sairaanhoitaja. TCA:sta voi olla jonkin verran apua etenkin aknearpien hoidossa.” Medikaalisista hoidoista tehokkain on Happosen mukaan ehdottomasti laser –hoito, jossa laserin lämpöenergialla tuhotaan tukkeutuneita talirauhasia ja autetaan talin pääsyä ulos. Laser –hoitoa akneen annetaan lääkärikeskuksissa, dermatologisilla klinikoilla ja plastiikkakirurgisissa sairaaloissa.

MARKETTIEN VOITEET

Aknea sairastava on tavaratalojen kosmetiikkaosastolla kuin karkkikaupassa haahuileva lapsi, joka ei osaa päättää mitä ostaisi. “Eroon aknesta” -lupaavia tuotteita on ja niitä on paljon. “Pääsääntöisesti kosmeettiset tuotteet ovat kosmeettisia tuotteita, ne eivät poista aknea, sanoi kuka mitä sanoi. Tavarataloissa myytävissä a-vitamiinivoiteissa ei ole a-vitamiinia hyödyksi saakka, näitä mainintoja käytetään myyntikikkoina.” H-P sanoo. Toki ihoaan kannattaa ja pitää hoitaa myös kotona. “Ihonpuhdistuksissa käynti sekä akneihon hoitaminen kotona, on tärkeää. Kyllä esimerkiksi mustapäiden säännöllinen puhdistuttaminen ihohoitolassa auttaa oireisiin ja helpottaa ulkonäköasioissa merkittävästi.”

KOTIHOITO

Mitä on tehtävissä kotona? “Luulot siitä, että öljyt ja voiteet pahentaa aknea ovat puppua. Kun kyse on kuivan ihon aknesta, iho tarvitsee tehokasta pehmitystä sekä kosteutusta. Kuivattavia pesuja sekä vesipesuja kannattaa välttää jonkin aikaa täysin, jos iho on todella ärtynyt.” Hannu-Pekka sanoo tiukasti. Kaikki asiakkaani, joita minäkin olen ohjannut voidepesun pariin ja ihonhoitorutiinien yksinkertaistamiseen, ovat olleet äärimmäisen hämmästyneitä siitä, että aknen oireet ovat todella helpottaneet. Nyt sen vahvistaa myös Suomen paras ihotautilääkäri Hannu-Pekka Happonen.


ITKU PITKÄSTÄ AKNESTA

Tapaan vastaanotollani jatkuvasti yli 30-vuotiaita naisia, jotka pyytävät apua aknen aiheuttamiin arpiin. Hyviä hoitoja on, mutta hoidattaminen on työlästä sekä usein kallista. “Voikun mun vanhemmat olisivat tajunneet viedä mut ihotautilääkärille silloin nuorena! Ottaa niin päähän nämä arvet, että jos nämä oltaisiin voitu jotenkin ehkäistä, se olisi kannattanut tehdä” eräs asiakkaani itki vastaanotolla.  Moni vanhempi pelkää olevansa liian ulkonäkökeskeinen, jos hoidattavat tyttäriensä tai poikiensa aknea lääkärillä. “Akne itsessään ei ole vaarallinen sairaus eikä siitä ole elimistölle mitään haittaa, mutta arpeutuminen alkaa jo 2kk jälkeen, kun akneen sairastutaan. Nuoren iho paranee yleensä hyvin, mutta pahoja arpiakin voi tulla. Ne voivat olla ja ovat usein suuri murhe sitten myöhemmin” Hannu-Pekka kertoo. 

Lisäksi akne itsessään voi olla nuorelle aivan kuten aikuisellekin todella iso sosiaalinen murhe; “Joka aamu kun katsoin itseäni peiliin, itkin. Akne hallitsi koko elämääni” nyt 35-vuotias nainen kertoo vastaanotollani. “Olin kiusaamisen kohde. Vanhempani käskivät olla välittämättä, kun minut nimettiin pizzanaamaksi. Anna samalla mitalla takaisin, isä neuvoi. Se oli aivan kamalaa aikaa, en muista siitä osasta elämääni juuri mitään muuta kuin ne finnit.” Näitä vuodatuksia kuunnellessani olen itse vakuuttunut siitä, että jos asia vaivaa kyllä sille vaan kannattaa tehdä jotain. Samalla häpeän omaa reaktiotani sen yhden finnin takia.

“Aknelta ei voi välttyä, jos siihen on taipumus” Hannu-Pekka toteaa, mutta jatkaa “Onneksi potilaita lohduttaa se, etteivät he todellakaan ole asian kanssa yksin ja apua on saatavilla. Joskus paras ja ainoa hoito on aika.”


Korjatessani pääsiäisen koristeita pois, pysähdyn suklaamuna kulhon eteen. Niitä on vielä hirveä läjä syömättä! Valitsen pinkkiin käärityn Neuhausin suklaamunan, joita ostin kahmien Ekbergiltä. Voi taivas miten hyvältä se maistuu!